Aikamatkat
Aikamatkat: Milano lokakuu 2008
Alotin reilun kuukauden mittaisen interrailin sateisesta Milanosta intoa puhkuen 🙂 Takana oli yöjuna Tampereelle istumapaikoilla torkkuen ja Ryanairin lento tupaten täydessä koneessa, sekä seikkailu metrossa ja juna-aseman rempan keskellä, niin voin kertoo että oli aika helpottunu olo ku hostelli vihdoin kaupungin laitamilta löyty ja sai nakata rinkan nurkkaan ja riisua kengät veke 😀 Ahh, sitä onnea.

Reilin ihka eka valokuva hostellin osoitekyltistä ja myöskin ihka eka hostellikokemus. Muistan tän kuvanottohetken niin hyvin kun ihan tohkeissaan ekaa reilipäivää lähin kaupungille viettämään ja oli näpsästävä kuva, että osaan takasin illalla suunnistaa 🙂

Tämä on se syy miksi Milanoon ylipäätään keksin haluta. Poisonblack. Suunnittelin reilireittini silleen, että ehtisin nähä mahollisimman monta keikkaa muutamalta lempipändiltä ja tästä se turnee lähti. Pääsin keikalle vahingossa ekojen joukossa sisään muitten jonottajien nenän eestä ja eturiviin. En valittanu.
Reilille lähtiessä olin vielä todella kokematon reissaaja, mutta reissun edetessä kokemus ja varmuus kasvoi hurjaa vauhtia. Kai se on sitä kun yksin matkatessa joutuu (ja saa!) tehä päätökset ihan itte, niin itteään saa kiittää ja joskus sitä kiitosta jopa riittää. Edelleenki reissaan tosi mielelläni yksin, niin saa käyttää päivänsä ihan miten haluaa ja mihin tahtiin haluaa. Yksin reissatessa eniten ehkä ahistaa hetkittäinen epävarmuus ja sillon kaipaa matkatoveria jonka kanssa vois pohtia, että onko se nyt tää juna ja tarvitaanko me kaupasta muuta jne.
Muutaman päivän Milanossa jaksoin touhuta ja sit oli aika korkata reililippu ja suunnistaa Torinoon, mutta siitä lisää toisella kertaa 🙂
Reissun alusta ipodin piisilistalta päällimmäisenä mieleen on jääny Linkin Parkin Leave out all the rest, ja Bodomin Downfall.