Uncategorized
Best of Budapest (osa 1)
Budapestin parhaat palat ja vinkit osa 1, olkaa hyvä 🙂
Jos Budapestissä käyttää julkista liikennettä, törmää melko varmasti lipuntarkastajiin. Itellä ongelmana on se, että jos muistan ja kerkeen ostaa lipun, niin en muista ainakaan leimata sitä. Helpompaa ois, jos esimerkiksi metroon ei pääsisi kulkematta porttien läpi niinku monessa kaupungissa onkin. Mutta jos lipunleimauspömpeleitä on ripoteltu sinne tänne, ilman että laiturille päästäkseen tarvii leimata lippu, niin mulla se vaan tuppaa unohtua. Yksittäislippu maksaa noin euron ja saatavilla on tietysti myös päivälippuja ja matkakortteja. Ratikkaan hyppäsin niin kiireellä, etten jaksanu lähtä ettimään kioskia, josta lipun voisi ostaa, joten aattelin kokeilla tuuria ja mennä sen pari pysäkin väliä pummilla. Ja kappas, samantien kun ratikan ovet sulkeutu, veti vieressä seisova mamma tarkastajan hihamerkin paikolleen ja alko kysellä lippuja. Voiiiii paska. No eihän se auttanu ku esittää tyhmää ja kaivaa lompakko esille ja koittaa ostaa mammalta lippua, jees van tiket pliis jees. Minun onneksi tää mamma ei puhunu englantia senkään vertaa ja anto mun olla. Huh, luoti väistetty.
Lentokenttäkuljetuksen tilasin netistä jo ennen matkaan lähtöä. Musta se vaikutti kaikkein yksinkertasimmalta, eikä hintakaan mikään ihan älytön ollu. Kyseessä on minibussi, joka ottaa kyytiin samaan suuntaan samaan aikaan meneviä matkustajia. Varausvaiheessa syötetään hotellin osoite ja lentojen aikataulut, jotta kuski osaa tulla hakee oikeeseen aikaan ja oikeesta paikasta. Menopaluu teki noin 15€ eikä helpompaa ois voinu olla. Veloitus meni luottokortilta ja varauskoodia vastaan kentältä sai kuitin, joka annettiin sitten kuskille.
Budapestissä on sekä pimeitä takseja että keltasia rekisteröityjä takseja. Näissä keltasissa takseissa kaiken pitäisi sujua ku tanssi… Firma hehkuttaa luotettavuutta ja vilpittömyyttä, mutta paskan rattaat se sitä oo. Ajoin aamuvarhasella hotellilta Keletin asemalle ja seuraavana iltana samaa reittiä takasin. Menomatka maksoi 1670 HUF eli palttiarallaa 5€, mutta paluukyydistä kuski koittikin nyhtää 6000 HUF eli 19€. Paluumatkalla taksamittari olikin “vahingossa” kääntyny silleen ettei takapenkille nähny summaa ennen kuin vasta perillä. Hupsis. Kuski ei tietenkään puhunu englantia, mut onneksi olin kirjottanu reissuvihkoni kulmaan itelle muistiksi, että Budapest taxi 1670 HUF, joten näytin sille sen. Eipähän ukko osannu alkaa ämpyilemään, joten annoin sille 2000 (olihan sentään ilta) ja siihen oltiin molemmat tyytyväisiä.
Budapestistä Wieniin pääsee näppärästi junalla noin kolmessa tunnissa. Suorat yhteydet tuppaa olemaan ainakin lauantai-aamusin melko täynnä, mutta junia menee kyllä melko tiuhaan. Pelkkä menolippu ois kustantanu 39€, mutta 4 päivän lippu makso vaan 29€, joten tietenkin otin jälkimmäisen vaikken paluulippua tarvinnutkaan. Annoin lippuni sitten eräälle reppureissaajalle, jonka tapasin Bratislavan junassa.
Tykkäsin kyllä Budapestistä tosi paljon, ainakin sen vähän perusteella mitä kerkesin kaupunkia tutkimaan. Täytyyhän sinne vielä uudestaan mennä paremmalla aikaa 🙂
Ps. Norwegianin tarjoushinnoilla pääsis nyt alkuvuodesta Budapestiin tosi halvalla, noin 70€:lla!